Väinö Polttila
Väinö Fredrik Ilván myöh. Polttila (15. elokuuta 1890 Dragsfjärd – 13. kesäkuuta 1940) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat kelloseppämestari Ernst Mikael Ilván ja Hilma Augusta Mattsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Olga Franziska Jacobsin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi viisi luokkaa Helsingin suomalaista lyseota, mutta erosi kuudennelta luokalta keväällä vuonna 1908. Hän jatkoi opintojaan Pasehlehenin kauppaoppilaitoksessa Hampurissa vuosina 1910–1911 ja suoritti ylioppilastutkinnon yksityisoppilaana Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1923. Hän suoritti Harjoituseskadroonan kurssin Helsingissä vuonna 1919 ja Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1926–1928 sekä toimi hippologian opettajana Reserviupseerikoulussa keväällä 1920. [1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 2. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan ratsuosastoon Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan adjutantiksi 3. jääkärirykmenttiin. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polttila palveli sisällissodan jälkeen edelleen adjutanttina 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin aluksi Savon jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Hänet määrättiin 12. helmikuuta 1919 alkaen 1. komppanian päälliköksi ja 23. syyskuuta 1920 alkaen II pataljoonan komentajaksi sekä 3. helmikuuta 1921 alkaen talouspäälliköksi. Uudenmaan rykmentistä hänet siirrettiin 15. helmikuuta 1922 talouspäälliköksi Kenttätykistörykmentti l:een. Seuraavaksi hänet siirrettiin 28. joulukuuta 1923 alkaen intendentiksi Jääkäriprikaatin esikuntaan, josta hän palasi Uudenmaan rykmenttiin 29. elokuuta 1924 ja nimitettiin II pataljoonan komentajaksi. 1. Divisioonan esikuntapäälliköksi hänet nimitettiin 15. kesäkuuta 1928 alkaen. Myöhemmin hänet komennettiin 1. heinäkuuta 1932 alkaen hoitamaan Porin rykmentin komentajan tehtäviä ja määrättiin vakinaiseksi komentajaksi 1. heinäkuuta 1933 alkaen. Edellä mainittujen lisäksi Polttila toimi Santahaminan komendanttina varsinaisten töidensä ohella vuosina 1924–1927. Turun varuskunnan päällikkönä hän toimi vuodesta 1934 aina talvisotaan saakka.[1][2]
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polttila osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 14:n komentajana ja osallistui taisteluihin Muolaanjärvellä ja Summassa, missä hän haavoittui vaikeasti vihollisen lentokoneen hyökkäyksessä 13. helmikuuta 1940 ja kuoli neljä kuukautta myöhemmin. Hänet on haudattu Turkuun.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polttila toimi 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1925–1928 ja Uudenmaan rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuosina 1925–1926 sekä Turun ratsastajain perustajana ja puheenjohtajana vuosina 1932–1940. Turun suomalais-saksalaisen yhdistyksen jäsenenä hän toimi vuosina 1934–1940 ja Varsinais-Suomen ilmapuolustusyhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuosina 1935–1940.[1][2]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väinö Polttilan puoliso oli Pietarissa vuonna 1895 syntynyt Olga Polttila [3] (o.s. Jacobs[4].) jolla oli saksalais-puolalais-englantilaistaustaa. Olga pakeni Suomeen bolševiikkihallintoa vuonna 1918 [5][6]. Olga muutti vuonna 1952 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli sairaanhoitajana [5]. Olga palasi Suomeen eläkeläisenä 1960-luvun lopulla [3][5]. Heidän tyttärensä oli kirjailija Brita Polttilan ja tyttärentytär uutistoimittajana tunnettu Eva Polttila.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ a b Olga - pakolainen 1918 Radio Variaatio.
- ↑ Eva Polttilan lapsuusmuistot Iltalehti. Viitattu 21.11.2018.
- ↑ a b c Eva Polttila kertoo viimein isoäitinsä erikoisen tarinan – Näki Pietarissa Leninin, pakeni Suomeen, menetti venäläisen kihlattunsa, nai suomalaisen jääkärin Seura.
- ↑ Kauppinen, Touko: Brita Polttila. Helsingin Sanomat 10.11.2008.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|